Espoon VPK
Otteita palokunnan historiikeista 1890-1990
ESBO FBK 1890-1975 kirj. Rainer Holmberg
ESBO FBK 1890-1990 kirj. Ulf Johansson
Otteet suomentanut : Teuvo Laine, Espoon VPK
Vuonna 1838 perustettiin Turkuun ensimmäinen VPK ja se sai seuraajia kautta maan. Espoon VPK:n perustamisesta ja sen alkuajan toiminnasta on säilynyt verraten vähän tietoa.
HBL kirjoittaa 29 tammikuuta 1890 seuraavaa:
"Vapaaehtoinen sammutusjoukkue on Espoon uusin uutinen, Bembölen tilanomistajat sekä kolme pienempää tilaa ovat sopineet yhteisen vapaaehtoisen sammutusjoukkueen perustamisesta. Samalla uutisoidaan että järjestetään arpajaiset sekä tanssit, ilmeisesti varainkeruuta varten.
Nya Pressen uutisoi 28 helmikuuta 1890, että Gransin Kestikievarissa oli järjestetty juhlat. Juhla oli yleisömenestys ja siinä yhteydessä myytiin 2000 arpaa. Gransin Kestikievari sijaitsi nykyisen Thorstorpin paikalla. Juhlassa paikalla olivat mm. nimismies Emil Lönnberg sekä hänen veljensä herastuomari Johan F. Lönnberg Glimsin tilalta. Voikin todeta, että Espoon VPK syntyi näiden veljesten työn tuloksena. Samat veljet perustivat Espoon Säästöpankin vuonna 1874.
Seuraava maininta Espoon VPK:sta löytyy säästyneestä sisäänpääsylipusta, joka myytiin palokunnan juhlatilaisuuteen 3.6.1892. Lipussa ei mainita juhlapaikkaa, mutta se oli luultavasti Muuralassa Teirin tilan mailla.
Palokunnan ensimmäinen järjestyssääntö vahvistettiin viranomaisten toimesta 30.12.1902. Järjestyssäännön olivat allekirjoittaneet herastuomari Johan F. Lönnberg, Karl A. Weckström Sunan tilalta sekä opiskelija Gunnar A. Fleege Muuralaasta. Nämä voidaankin pitää palokunnan virallisina perustajina.
Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin G.A. Fleege. Hän toimi puheenjohtajana aina vuoteen 1906 jolloin hän erosi omasta pyynnöstään. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Mårten Weurlander.
Alkuaan toiminta tapahtui Bembölessä mutta siirtyi sittemmin Espoon keskukseen. Muistitiedon mukaan J.F. Lönnberg johti harjoituksia Glimsin tilalla ja jäsenistö koostui suurilta osin alueen tilallisista. Jäsenistä on mainittu Sunan tilan Weckström, Teirin tilan Forsberg, Kirstin tilan Segersven, yleiset Hellström Muuralasta, Petrell myös Muuralasta, poliisi Holm Glomsista sekä Pakankylän tilan Widerholm.
Palokunnan toiminnasta vuosina 1911–1928 ei ole paljon tietoa. Luultavasti toiminta oli vähäistä. Viimeinen alkuajan pöytäkirja on vuodelta 1911. Tällöin johtokuntaan kuuluivat puheenjohtaja E. Salenius, kalustovastaavana E. Östberg ja palokunnan päällikkönä toimi M. Weurlander. Toiminnan tasoa kuvaa mm. se, että yksi ruiskuista oli päätetty maalta, mutta tätä ei saatu aikaiseksi. Päätös uusittiin tuloksetta. Arvioidaan, että vuonna 1914 syttynyt ensimmäinen maailmansota johti osaaltaan toiminnan lamaantumiseen ja sisällisodan myötä se oli miltei lakannut.
Palokunnan toiminnan uusi herääminen.
Uusi alku koitti vuonna 1928, jolloin Bernhard Juslin kutsui jäsenet sekä asiasta kiinnostuneet kokoukseen, joka pidettiin toukokuun 13. päivänä palovajalla Muuralassa. Siinä sovittiin, että palokunnan toiminta herätetään taas henkiin. Kokouksen tuloksena valittiin väliaikainen johtokunta, jonka puheenjohtajaksi tuli Allan P. H. Heikel, joka teki pitkän ja ansiokkaan työn palokunnan hyväksi aina vuoteen 1948.
Uusi johtokunta kävi ripeästi toimeen ja anoi kunnalta avustusta vanhan kalustovajan ja kaluston kunnostamiseen. On paljolti uuden puheenjohtajan Heikelin ansiota, että palokunta sai hakemansa 15.000 mk avustuksen nopeasti ja niin voitiin kunnostaa kaksi vanhaa moottoriruiskua sekä hankkia uutta letkua 300 metriä uuden tyyppisellä Giersberg liittimellä.
Samalla alkoivat palokunnan harjoitukset. Seuraavan puolen vuoden aikana pidettiin 17 kalustoharjoitusta.
Tähän saatiin apua Grankulla FBK:n päälliköltä Morgan Schulmanilta, joka johti harjoituksia ja antoi hyviä neuvoja johtokunnalle.
Yksi syy palokunnan uudelleen syntyyn voidaan pitää sitä, että Eelis Lindholmin huvila syttyi tuleen ja siinä huomattiin että vanha käsikäyttöinen paloruisku oli raskas ja tehoton. Päätöstä avitti tieto siitä että Eelis Lindholm oli perustanut lähettyville Lindholms Såg Ab -nimisen sahan.
Vuonna 1929 palokunta sai lainan Esbo Sparbankilta auton ostoa varten. Auto oli vanha kuorma-auto, joka oli takavarikoitu salakuljettajilta. Auton kantokyky oli 1500 kg ja se muutettiin paloautoksi varustettuna mm. Rekord merkkisellä pumpulla ja muulla kalustolla.
Henkiin herätetyn palokunnan ja uuden auton tulikaste koitti 21.1.1933 kun Breidablick niminen huvila paloi. Pakkasta oli -30 astetta ja huvila sijaitsi korkean mäen päällä Espoon keskuksessa. Toimisiko uusi pumppu ja jaksaisiko se pumpata vedet ylös palopaikalle. Pelkona oli myös, että letkut jäätyisivät. Kaikki toimi kuitenkin moitteettomasti ja rakennuksesta sekä sen sisältä pelastettua paljon tavaraa. Rakennus toimi sillä hetkellä kunnan toimistona ja ennen sitä mm. täysihoitolana. Sittemmin paikalle rakennettiin uusi rakennus, joka toimi kunnan kansliana ja nykyään siinä toimii musiikkiopisto.
Syksyllä 1937 palokunta sai uuden Ford merkkisen katetun paloauton, jonka oli rakentanut Veljekset Kulmala -niminen yhtiö Pitäjänmäellä. Autossa oli sisäänrakennettu pumppu, tilat 11 miehelle sekä irtoruisku ja paljon muita työkaluja. Auto oli varustettu 8-sylinterisellä moottorilla.
Vuoden 1939 lopulla alkoivat sodan pilvet kerääntyä Euroopassa. Talvisodan alettua Esbo FBK joutui myös mukaan sotaponnisteluihin. Tammikuussa 1940 palokunta sai käskyn siirtyä 6 tunnin sisällä Hankoon auttamaan palojen sammuttuksessa. Hieno paloauto maalattiin valkoiseksi armeijan johdon käskystä. Palokunta oli muiden palokuntien tavoin valmiudessa koko jatkosodan ajan.
Toisen maailmansodan jälkeen kiinnostus palokuntatyöhön kasvoi merkittävästi. Myös EFBK:ssa virisi usko tulevaan. Pappilamäen alapuolella sijainnut palokunnan varikko ei enää täyttänyt palokunnan toiminnan asettamia vaatimuksia. Paloasemalla oli kylläkin kahden auton tallipaikat mutta muuten se ei ollut ajanmukainen. Toiveissa oli myös saada käyttöön oma vuokrattava sali, joka saisi ulkopuolisia rahoitusta. Vuonna 1946 yleinen taloudellinen tila oli niin heikko ettei palokunta saanut ulkopuolista rahoitusta. Rakennustarvikkeistakin oli tänä aikana huomattava pula.
Unelma uudesta toimitilasta eli ja vuoden 1958 vuosikokouksessa päätettiin, että palokunta tarvitsee ajanmukaisen ja tarkoitukseen sopivan rakennuksen ja päätöksen toimeenpanoon ryhdyttiin rohkeasti.
Kesti kolme vuotta ennen kuin piirustukset olivat valmiit ja rakennuslupa myönnettiin vuonna 1961. Arkkitehtinä toimi Rakennusmestari Nisse Hellström, joka myös toimi valvojana. Rakennus valmistui syksyllä 1963. Talo täytti kaikki odotukset. Siinä oli talonmiehen asunto, sali, tallit kolmelle autolle, pesutilat ym. Palokunnan lippu, joka vihittiin vuonna 1906 ja joka oli brodeerauksin tehneet siskot Hildur ja Anna Fleege, oli esillä juhlasalissa.
Uuden palokunnantalon rakennuskustannukset olivat aluksi korkeat, mutta laukkaavan inflaation takia niiden reaaliarvo putosi. Rakennus maksoi 130.000 mk, josta Espoon Kauppala antoi lainaa 74.000 mk ja Palosuojelurahasto myönsi 30.000 mk. Loppusumma 26.000 mk saatiin lahjoituksina ja talkootyöllä. Espoon seurakunnat suhtautuivat myötämielisesti ja vuokrasivat tarvittavan maa-alueen.
Palokunnassa toimi alusta asti naisosasto Lågan, joka ansiokkaasti järjesti juhlia, arpajaisia sekä toimi muonittajina suurimmissa tulipaloissa. Naisosasto oli monessa mukana ja he ansaitsivat toiminnastaan suuren kiitoksen.
Huoli tulevaisuudesta
Tuoreimmassa historiikissa on silloisen puheenjohtajan August Lindgrenin, palokunnan päällikön Ulf Ekbladin ja entisen päällikön Lasse Gustavssonin yhteinen haastattelu vuodelta 1990.
Huolen aiheina silloin olivat vanhat tutut: vaikeus rekrytoida uusia aktiivijäseniä ja palokunnan talouden näkymät, kun palokunnan talo vaatii remontointia ja kaupungin avustukset eivät kata hälytystoiminnan kuluja.
Huolia lisäsivät palokunnan tontin omistuksen siirtyminen seurakunnalta Espoon kaupungille, ilman että näistä aikeista edes kysyttiin palokunnan kantaa. Silloiset suunnitelmat rakentaa lähistölle uusi asema vakinaiselle palokunnalle herättivät myös huolen Espoon VPK:n toiminnan tarpeellisuudesta tulevaisuudessa.
Vuonna 2025 palokunnassa toimii Hälytysosasto, Nuoriso-Osasto ja Tukiosasto. Yhteensä noin 100 hengen voimin. Espoon VPK suorittaa vuosittain noin. 70 hälytystehtävää ja osallistuu aktiivisesti tapahtumiin.
Espoon VPK:n puheenjohtajat
Emil ja Johan F. Lönnberg — 1890–1902
Gunnar A. Fleege — 1902–1906
Martin Weurlander — 1907–1908
Edvard Juslin — 1909–1923
Bernhard Juslin — 1924–1928
Allan Heikel — 1929–1948
Elis Lindholm — 1949–1953
Ove Eriksson — 1954–1955
Kurt Lindqvist — 1955, 1957–1963, 1968–1971
Cecil Lindfors — 1956
Walter Wollsten — 1964–1965
Einar Wickström — 1966–1967
Gustav Segerkranz — 1972–1979
Lars Erik Gustavsson — 1980–1982
August Lindgren — 1983–
Tässä on Vivi-Ann Sjögrenin kuva vuodelta 1953. Vapaapalokunnan rakennuksen torni ei ollut tulipalojen tähystämiseen - matala paikka jokilaaksossa ei ollut siihen sopiva. Sen sijaan torni oli letkujen kuivatusta varten.
Tässä vapaapalokuntalaisia kirkon edustalla, eli aikalailla VPK-talon edustalla myös, vuonna 1960. Kuvaaja on tuntematon.
Espoon VPK:n päälliköt
Johan Fredrik Lönnberg — Palokunnan ensimmäinen päällikkö
Ove Eriksson — 1928–1945
Rolf Fransman — 1946–1948
Erik Segersven — 1949–1955
Einar Wickström — 1956–1962
Erik Hellström — 1963–1970
Lars Erik Gustavsson — 1971–1979, 1983–1987
Bror Erik Ekblad — 1980–1982
Ulf Ekblad — 1988–
Lähteet:
Historiikin suomentanut : Teuvo Laine
Kadonnut Espoo: Espoon vanha VPK-talo 17.3.2022 | Tony Hagerlund
Kuvat ovat Espoon kaupunginmuseon arkistosta.
Kansikuva: Kuva on 1940-luvulta, kuvaaja tuntematon. Vasemmalla taustalla oli sähköjakokeskus, ja metsän siimeksessä edelleenkin rinteestä löytyvä Espoon pitäjäntupa. Likimain tämän sillan paikalla on uusi kiviholvisilta, ja ihan oikealla on Vanhan Lagstadintien risteys.
Espoon VPK on Espoon vanhin vapaapalokunta. Se perustettiin vuonna 1890.
Nykyinen VPK-talo on toisella puolella jokea, parin sadan metrin päässä tästä vanhasta sijainnista.
Uusi VPK-talo valmistui vuonna 1963
Vuonna 2025 Espoon VPK viettää 135-Vuotisjuhlia
Espoon keskuksessa, lähellä Espoon kirkkoa, toimi vuosikymmenien ajan VPK-talo. Tässä vuoden 1934 kuvassa VPK-talo on vasemmalla.